sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Lähtölaskenta alkoi

104 päivää tänään.
UV-lampun laskuri muuttui tänä viikonloppuna lähtölaskuriksi. Asetan aikarajaksi tuon lampun eliniän, joka on kirjoitushetkellä 104 päivää.

Ja sitten se minkä lähtölaskenta on kyseessä?
Tämän nurkan tyhjennys.
Suihkuhuoneen nurkka tulee tyhjenemään näistä pulloista ja suolasäiliöstä. Sen verran tiukka viikonloppu nimittäin takana.
Vesiongelmat ovat vaivanneet nyt viisi vuotta ja tämä viikonloppu riitti tekemään väliaikaisavun päätöksen. 
Talous ei riitä vielä ostamaan sitä kunnollista ilmastinta porakaivolle joten aion siirtyä väliaikaisees apuun tuon 104 päivän sisällä. 
Väliaikaisratkaisuna suurin sininen pullo lähtee valmistajalle massan vaihtoon ja se siirtyy sen jälkeen porakaivon päälle puhdistamaan uraania ja radonia. Tekisi mieli repiä pullo irti putkista heti ja laittaa pyörät pyörimään, mutta....tuolla on pakkasta. 
Talvi ei ole kovin ideaalinen aika lähteä kokeilemaan toimiiko porakaivonpumppu edelleen ja sitten fiksaamaan kaivon päälystä tuolle pullolle sopivaksi. Pakkasella on tapana jäädyttää maa ja varsinkin vesi. Homma tulee olemaan myös sellainen että joku kastuu jossain vaiheessa väkisinkin ja se ei ole pakkasessa kivaa. 104 päivää pitäisi riittää sään muuttumiseen plussan puolelle. 

Ja mikä tässä viikonlopussa on sitten ollut se kamelin selän katkaiseva tippa. 
Perjantai-iltana (tietysti silloin kun kaikki on mennyt kiinni viikonlopuksi) aioin nopeasti pestä kädet keittiönlavuaarissa jotain tehtyäni. Avasin hanan ja hämmenyin huonosta paineesta kun hana oli noin puolessa välissä kylmää ja kuumaa. Käänsin kuumalle puolelle ja paine parani. Käänsin kylmälle puolelle ja... vettä ei tullut. 
Tässä vaiheessa viikonloppua ollaan isän kanssa pähkäilty että syyllinen hiiri. Se hiiri joka oli tunkenut itsensä kivijalan kissanluukusta ulos ja samalla työntänyt myös kissaluukun sulkutavaran ulos. Sen takia rajusti laskenut pakkanen (aamulla -28, iltapäivällä -13 astetta) oli tunkeutunut kivijalkaa lähelle putkia ja kylmävesi viileämpänä oli mennyt jäähän. Sitten ihmeteltiin miten se nyt jäähän meni kun ei mennyt silloinkaan kun talo oli yhden talven tyhjänä ja pienellä ylläpitolämmöllä.  Sitten se iski tajuntaan: 30 vuotta vanhat putket ja viimeiset vuodet humuspitoista vettä. Putki siis on siis herkempi jäätymään koska sen sisällä on höttöistä humusta aivan varmasti. 
Sitten alkoi vessan viemäri kettuilemaan myös.  Päätin soittaa putkimiehen maanantaina. 
Lauantainakaan ei kylmää vettä tullut keittiöstä ja kiroaminen alkoi kun menin vessaan. Ensin luulin että viemäri on mennyt enemmän tukkoon ja suodatin on työntänyt taas pesuvetensä lattiakaivosta ylös. Jokin oli kuitenkin pielessä ajatuksessa.



Vaaleaa hienon hienon hienoa lietettä lattialla ja heti aamusta märkä sukka. Liete oli varaajan ylivuotoventtiilistä. Kiva... Varaaja kuitenkin toimii edelleen ja epäilen että pidemmällä kuuman veden juoksutuksella oli jotain vaikutusta tuohon vuotoon. Se kertoi kuitenkin miljoona sanaa varaajan sisustasta. Ja jos varaajasta tulee tuollaista niin miltä näyttää putket. Eli lauantai meni tutkiessa putkimiesten yhteystietoja ja lopulta jätevesijärjestelmäasetuksen vaatimuksia ja mahdollisia järjestelmiä.

Tänään aamulla pesin hampaita ja väänsin hanaa keittiössä huuhdellakseni vaahdot altaasta. Ajattelematta väänsin kylmälle puolelle ja meinasin nieltaista hammastahnat suusta kun sieltä tulikin vettä. Eilinen armoton lämmitys siis teki jotain. Nyt keittiöön tulee kylmääkin vettä ja myös vessa viemäri vetää normaalisti.

Nämä käänteet siis aiheuttivat sen että kun tuo uv-lamppu on palanut elämänsä loppuun on aika siirtyä pois rengaskaivosta ja takaisin porakaivoon. Suurin pullo hoitaa siellä suodatuksen ja joutuu muutamaan kaivolle koska en halua säteilevää mötikkää suihkun viereen. Väliaikaisratkaisuksi tämä jää juurikin sen säteilyn kerääntymisen takia. Tietyin väliajoin massa on vaihdettava eli vesikatkot tulevat tutuksi enemmänkin. Sitten loppuu kuitenkin tämä suon kanssa taistelu. Myönnän tappioni ja vetäydyn takaisin lähemmäs taloa vedennostoon.  Suo voitto tämän naisen.

Vanhan talon asukki on muuten hieman hätää kärsimässä kun koittaa lämmittää rakenteita. Ikkunalaudalla 21 astetta ja minä sulan tänne, sellainen 18 astetta oli niiin paljon mukavampi :D

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Värin vaihto

Näin vaihtuu hiljalleen pirttikaluston väri.
Suklaan ruskeasta vanhaan haaleaan vihreeseen. Toinen penkki on melkein kokonaan hiottuna navetassa. Se saa uuden maalin pintaan viikonloppuna ja pöytä siirtyy maalinpoistoon. Näin viikolla en saa hommaa oikein eteenpäi  kun iltavuoron takia kyttään kelloa jatkuvasti ja maalinpoisto on hieman sottaista puuhaa.

Projekti on saanut miettimään uudestaan myös keittiön mustaa väriä. Jos sen sittenkin maalaisi vihertävällä. Pirttikalustoa hieman tummemmalla..

Ja jos postaus näyttää hassulta asetteluinen niin olen edelleen puhelimen varassa ja videotykki hajonneine väripyörineen lojuu arkun päällä odottamassa huoltoon lähtöä.

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Lyhyttä ja ytimekästä puhelimella

Viime viikolla videotykin väripyörä sanoi poks ja kaikenlainen netin käyttö on nyt vaivalloista.
Pieniä askelia on otettu. Tuvan pöytä muuttaa väriään hiljakseen vanhan vihreäksi. Yksi osa kerrallaan poistan maalia ja maalaan uudestaan.

Ja äsken tupakalla käydessä (tiedän paha paha tapa) eksyin laskemaan liiterin kattotiiliä. Mistä tämä into matematiikkaa enemmänkin välttelevälle tuli, en tiedä.
Laskennan tulos oli kuitenkin 1500 tiiltä per lape. 15 kerrosta ja 100 tiiltä rivissä. Ensin ihastelin tätä täsmällistä jakoa ja sitten kerroin lappeet yhteen, 3000 tiiltä. 3000 tiiltä putsattavana ja uudelleen käsiteltävänä, ruoteiden vaihto nyt on ilmiselvä asia.

Sitten minä onneton katsoin navetan kattoa...jätin laskemisen väliin. Osittain ainakin kun laskin vain kapeimman osan kerrokset,18. Pituutta katolla on tietysti paljon enemmän kuin liiterillä ja se kapein osa on pienin osa...

Ensin tarvitaan siis silkkaa rahaa ostaa käsittelyaineet, uudet ruoteet ja hieman vaihtokappeleita rikkinäisten,rikkoutuvien ja haperoiden tilalle. Ja sitten talkoovoimaa, jumalaton määrä talkoovoimaa.
Tai vastaavasti lottovoitto että voin teettää työn mahdollisesti uusien tiilien kanssa jollain firmalla.

Että sellaista Palomäessä. En kuitenkaan vaivu epätoivoon koska sain sohvankin puhdistettu koiran mahan osoitettua mieltään lääkkeiden syömisestä ns. jälkijättöisesti tai -jätöksisesti... Tunnen oikesti saavuttaneeni jotain tuon putsauksen jälkeen ja koira on edelleen yhtä rakas :)

lauantai 30. toukokuuta 2015

Kasvaa kasvaa

Yritin viime vuonna tappaa kaikki karviaiset leikkaamalla ne maata myöten alas. Epäonnistuin.

Karviaiset kasvavat ja voivat jotenkuten vaihtelevasti. Suurinosa on kuitekin muuttunut useamman kasvin puskiksi. Kuvassa oleva yksilö on saanut seurakseen akileijan (jota kasvaa joka nurkassa), nokkosen ja koiranputken (jota kasvaa oikeasti joka paikassa tontilla).

Punainen viinimarja sai myös saksista keväällä. Viime kesänä kumpikin punainen tappoi kesken marjojen kypsymisen jokusen oksan. Ja uutta kasvua on ollu niin vähän että oletin puskien kuolevan kohta pois. Siispä saksien kanssa vähän rajummalla kädellä karsintaa.
Puskia on kaksi ja toista saksin rajummin ja toista säästelin että jäisi edes toinen henkiin. (ja miksihän kun en syö sen marjoja edes!!)


Eihän siinä sitten suurempaa tuhoa tullut. Tietenkään, enhän minä täällä ole onnistunut mitään kasvia tappamaan vaikka olen yrittänytkin.
Nyt rajummin saksittu puskas tunkee innoissaan uutta kasvua juuresta ja koko pensaan alusta on vihreänä. Myönnän että seassa on myös pari nokkosta mutta suurin osa on viinimarjaa.
Tästä viisastuneen napsin toisenkin puskan rankemmin ensi keväänä. 

Olen muuten kohtalaisen varma että nurmikkoni on saanut jotain kasvuhormonia jostain. Se kasvaa sitä vauhtia että saisi olla parin päivän välein ajamassa jos mielisi pitää sen siistinä.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Tammi edeltäjiltä

Kävin hautausmaalla istuttamassa orvokkeja edeltävien asukkaiden haudalle, kevään merkiksi.
Siinä toisen orvokin istutuskuoppaa kaivaessa pikkulapio pyöräyttä esiin jotain. Ensin luulin sitä kiveksi mutta sivusta pilkistikin vihreää.

Pieni alku suurelle puulle.
Kuopan pohjalla möllöttikin pieni tammen alku. Terhosta kasvoi jo vanttera alku.
Pakkohan se oli ottaa mukaan ja toivoa että keltaiset orvokit kelpasivat vaihtokaupassa.
Sen verran minua hirvittää hautausmaalla kaivaa saati ottaa mukaan että mietin kyllä hetken terho kourassa mitä teen.  Totesin vaihtokaupan kuitenkin mielestäni päteväksi. Jos tammi olisi lähtenyt siinä paikassa kasvamaan se olisi pitänyt kitkeä pois lopulta ettei se olisi syönyt hautakiveä sisäänsä kasvaessaan.

Nyt terho on jo Palomäen mullissa toivottavasti jatkamassa kasvuaan. Onneksi olin jo miettinyt mihin haluaisin lisää tammia. Pihassahan odottaa ainakin kaksi tainta siirtoa kunhan siihen toiseen tulee lehdet ja erotan sen heinän seasta.
Pieni miinus on että joudun nyt keksimään vielä yhden paikan tammelle. Oletuksena siis pidän että nämä kaikki lähtevät kasvamaan... Ja kourallisen terhoja olen heitellyt myös lähelle tämän hautasmaa-alun istutuspaikkaa. Tammi on suosikkipuuni pihlajan lisäksi. Pihlajia on pihassa mielinmäärin luonnostaan joten tammea pitää hieman avittaa.

Saa nähdä onko 20 vuoden päästä pihassa tammimetsä :)

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Kyltin selvennys?

Pihahan on tosiaan aidattu koirulaista varten ja portissa komeilee päheä ja asiallinen kyltti.
Nyt on alkanut mietityttää riittääkö tuo pelkkä teksti vaikka hyvin virallisen näköinen onkin.

Toimii varmasti kun koira on portin takana vahvistamassa viestiä.


Yhden kerran on portisti tultu sisälle asti ovikelloa soittamatta. Näin luultavasti vanhasta tottumuksesta mutta kuitenkin.
Se, minkä takia kyltti on paikallaan on kuitenkin suojaamaan koiraa. Jaa mitenkö? No sitten ettei voi esittää tietämätöntä uhria, jos tulee portista ilman lupia ja rakas "pikku" poikani osoittautuukin pahan suiseksi vahtikoiraksi. Onhan se siis oikeasti suojaamassa ihmisiä etteivät eksy portin väärälle puolen ajattelemattomuuttaan.
Minähän saan vääntää tuon koiran melkein solmuun mutta muiden kohdalla asia on aivan eri.

Kyltti on tosiaan Kylttimaxilta tilattu aikoinaan ja saapui silloin ihastuttuvan ripeästi postissa.  Nyt se on roikkunut portissa, tuulessa ja tuiskussa, läpi vuoden eikä kulumisen merkkejä ole.
Se mitä mietin tämän kyltin lisäksi olisi koiran kuva. Kuva ei vaadi kielen osaamista vaan kertoo viestin suoraan visuaalisesti.
Yksinkertainen valkoinen koira mustalla taustalla olisi aika passeli pari tuolle kyltille. Mahtuisi hienosti tuon olemassa olevan alle tehostajaksi.

Ja niin onhan tässä pieni oma lehmä ojassa...
Kylttimaxilla on nimittäin tarjous suomalaisille bloggaajille. Jos löytyy oma blogi ja ehdot täyttyvät niin kannattaa vilkaista jos jonkinlaiselle merkinnälle on tarvetta.  Kaikenlaista löytyy ja omansa saa suunnitella.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Hopean harmaa

En tiennyt että myös painekyllästetty puu voi harmaantua. Huomasin äsken että portti ja aidantolpat ovat alkaneet vaihtaa väriään. Ensin ajattelin että silmissä viiraa mutta pakko se oli vain uskoa että väri on vaihtumassa.
Ylälaita on jo melkein kokonaan harmaa.

Pystypuut harmaantuneet vasta keskeltä.
Osa aidan tolpista on jo yhdeltä sivulta täysin harmaita ainakin niiltä osin kuin ovat lumen yläpuolella.
Onneksi satun pitämään tästä kauniin hopean harmaasta joka tunkee esiin. Voisin melkein väittää etenkin porttia jopa komeammaksi kunhan se harmaantuu täysin.
Puu on tosiaan nykysäädösten mukaisesti kyllästettyä eli lieneekö syy harmaantumiseen siinä. Nykyiset aineethan on huomattavasti ympäristöystävällisempiä kuin aiemmat.
Kohta porttia koossa pitäviä metallilevyjäkään ei sitten erota niin selkeästi vaan ne sulautuvat paremmin osaksi porttia.
Harmaantuminen tuntuu tapahtuneen yhtäkkiä. Oletettavasti se on tapahtunut hitaasti ajan kanssa ja nyt vasta kiinnitin huomiota portin väriin. Ja koitin käydä myös hinkkaamassa porttia lämpimällä kädellä josko se olisi vain ollut huurteessa. Hopea pysyi vaikka kuinka koitin lämmittää eli se on kiinni puussa.
Aina ei tarvitse siis maalata pintoja vaan niiden voi antaa myös harmaantua. Tuo harmaantuminen kun ei yleensä tee mitään itse rakenteelle vaan muuttaa pelkästään sen ulkonäköä.